Aloitus 6.-8.5.2019

Koulutuspäivät alkoivat välittömästi luokkaan saavuttuamme, omiin opintopiireihin järjestäytymällä. Jostain syystä en omaa nimeä listoilta löytänyt ja minut arvottiin ryhmään 2, jonka nimesimme Tillilihaksi. tämä kuvaa slogaaniamme ”sitkeydellä valmistettu”. 

Opintopiirimme koostuu mielenkiintoisista osaajista opetuksen saralla, aivan vaativan tason opettajista oppilaitoksen opoihin. Kaikkia meitä yhdistää tavoite, saada koulutuksesta eväitä erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen, monenkirjavia työkaluja unohtamatta.

Oma ammatillisen opettajan pohja on lähtöisin vahingossa, kun agrologi AMK -opintojen jälkeen minua pyydettiin kouluttamaan maatalouslomittajien työkkärikurssia. Olen hyvin itsekriittinen, joten näin valtavasti vaivaa ensimmäisten kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tätä kautta kuitenkin huomasin pitäväni opetusalasta ja työn haastavasta luonteesta. Niinpä lähdin lomittajakurssin päätyttyä toteuttamaan ammatillista täydennyskoulutusta maatalouslomituksen yksiköihin, tuolloisen laadunhallinnan järjestelmien rakentamisen merkeissä. Tein tuota työtä hyvin yrittäjämäisesti. Hankin itse asiakkaat, järjestelin koulutustilat ja ohjelmat, sovin vierailijat, valmistelin aineistot ja yövyin lyhytmajoituksissa koulutuksen toteuttajana ympäri Lapin maakuntaa. Näinä aikoina törmäsin myös haasteisiin, joihin itseltäni ei löytynyt selkeitä vastauksia. Näin hakeuduin ammatilliseen opettajakoulutukseen Ouluun.

Meille piirrettiin fläpille oheinen kuvio:

 - Jos opettaja on näistä vain yhden näkökannan edustaja, hän ei ole silloin osaavin.

- Koulutuksemme tavoitteena on prosessoida oma erityisopettajuus käytännön kautta saatujen kokemuksien, ja opintopiireissämme jaettujen tietojen  pohjalta, monipuolisiksi erityisopetuksen toteuttajiksi.

Oppimisvaikeuksiin voidaan pureutua useamman lähestymistavan kautta

- Havaintotoiminta -> luetun ymmärtäminen -> pilkkominen osiin, numerot/ yksi tehtävä kerrallaan. Nämä toimet auttavat mm. sanasokeuden, hyperaktiivinen näkö/ tuotoaisti henkilöitä.

- Kognitiiviset prosessit - tehtävään juuttuminen - sama työ - toistot eivät etene oma-aloitteisesti. Annettava yksi ohje kerrallaan.

- Neurologiset syyt, kuten traumat, hermoverkoston vaurio, dysfasia

- Emotionaaliset syyt eli ei pidä oppiaineesta / pitää oppiaineesta (esim kielet, matemaattiset aineet) tai opettajasta pitäminen/ ei pidä. Tämä on ollut itsellä peruskouluaikana suurimpia syitä oppimiseen tai ei oppimiseen.

- Pedagogiset syyt -> mm.musiikinkoe (luokan eteen harjoittelematta yksin laulamaan -> mitä muuta oppiainetta ei ole vaadittu suoriutumaan harjoittelematta -> traumoja). Myös sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla pedagogisten vaikeuksien takana.

- Sosiologiset / yhteiskunnalliset syyt. Käsitys itsestä ja peilaus omaan taustaan. Tiedostamattomat perhesiteet, köyhyys / vähemmistötekijät. On myös todettu, että koulutus periytyy -> useassa maassa jopa mahdotonta edetä perusammatista yliopistoon. Amerikassa on diagnosoituna jopa ujous sairaudeksi.  

Omassa taustassa koko lapsuus ja nuoruusajan vähättely ja pahoinpitely oman perheen toimesta, lisäksi olin viallinen äitini mielestä, hän yritti opettaa läksyjä haukkumalla minua ja hänen yhteenvetonsa oli ettei minusta tule koskaan mitään. Isä elätti koko 5-henkistä perhettä ja hän ei ollut kasvatuksessa läsnä. Olimme siis lisäksi köyhiä ja oli todella alentavaa joutua menemään kouluun likaisissa tai kirpputorilta hankituissa vaatteissa (70-luvulla).

OPPIMISVAIKEUS (ICD - 10)

"Diagnoosien esittäminen määrämuotoisina ja luokiteltuina edesauttaa laadukkaan tutkimuksen ja hoidon toteuttamista... Kaikkia kontakteja terveyspalvelujen tuottajien kanssa ei voida luokittaa sairauksien ja vammojen perusteella. Tämä ei estä palveluiden käytön syyn kirjaamista luokituksen avulla, joka sisältää myös runsaasti oireita, sairaudenmerkkejä, poikkeavia löydöksiä ja sosiaalisia olosuhteita, joita usein esiintyy terveysasiakirjoissa diagnoosien sijasta...CD:stä on käytännössä tullut tärkein kansainvälinen yleinen epidemiologinen standardiluokitus, ja sitä voidaan käyttää myös terveyshallinnon tarkoituksiin. Se on käyttökelpoinen analysoitaessa väestöryhmien yleistä terveydentilaa sekä sairauksien ja muiden terveysongelmien ilmaantuvuutta (insidenssia) ja vallitsevuutta (prevalenssia) suhteessa esimerkiksi sairastuneiden yksilöiden erityispiirteisiin ja olosuhteisiin." (Komulainen & Mäkelä & Ritvanen 2011, 21;
Tautiluokitus ICD-10, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, StMichel Print Mikkeli) 

Oppimisvaikeus on yhtenä ICD-luokituksena F81 kohdan alla, mutta monet sairaudet voivat olla oppimisvaikeuksien takana, jolloin oppimisvaikeutta ei merkitä oheisella koodilla. Tärkeää ei ole tietää sairauden koodia, vaan tarkastella oppimisympäristössä asiaa kuinka oppijaa voidaan tukea ja minkälaisista tukitoimista hän hyötyy.

Monipuoliset opetusmenetelmät

Opetusmenetelmiä on paljon ja niiden onnistunut käyttö vaatii lehtori Irmeli Lingellin mukaan mm. opiskelijan omista tavoitteista ja erityisen tuen tarpeesta, osaamisen saavuttamisen tavoitteista, ammattitaitovaatimuksista, opettajan omasta opetustaidoista ja -tyylistä. Taitava opettaja hallitsee monia opetusmenetelmiä ja pystyy käyttämään niitä monipuolisesti. (Hyppönen 2004.)

Opetusmenetelmän valintaan vaikuttavat mm. (Knuuttila ja Virtanen 2001, 11):

- Opiskelijoiden taso, tottumukset ja motivaatio.

- Opettajan valmiudet, kokeiluhalu ja kokemus erilaisista opetusmenetelmistä.

- Opetettava aihe, kurssin sisältö ja tavoitteet.

- Eri opetusmenetelmien vaatimukset esim. opetustilat, ryhmän koko ja aika.

- Opetusmenetelmien vaihtelevuus ja tarkoituksenmukaisuus.

MALLIT:

 Mestari oppipoikamalli = kognitiivinen oppipoikamalli

Ammatillisen koulutuksen tarkoituksena on kohottaa väestön ammatillista osaamista, kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä tukee elinikäistä oppimista. Kognitiivisessa oppipoikamallissa painotetaan oppimisen ja tiedon toiminnallista, situationaalista ja sosiaalista luonnetta. 

Perusajatuksena on situationaalinen, aktiivinen ja toiminnallinen oppiminen, joka tapahtuu ammatillisia käytännön ongelmia ratkoen. Ratkaisuprosessit tapahtuvat vaiheittaisena jatkuvana toimintana. Taustalla on tehtävän mallintaminen opettajan johdolla. Näin jäsentyy heti alussa tehtävän vaiheet ja  ajatteluprosessit (Poikela & Poikela 1999; Poikela 2003.) 

Tämä on erittäin hyvä toimintamalli ammatillisessa koulutuksessa, kun opiskelijalle on jo kertynyt aikaisempaa osaamista, jota hän voi käyttää tiedon hallinnassa ja sen syventämisessä. Suuressa ryhmässä tämä on vaikeaa toteuttaa. 

Strukturoitu opetus = opetus suunniteltu selkeäksi TEACCH   

Strukturoidussa opetuksessa suunnitellaan fyysinen tila (oma rajattu alue tehtävälle), aika (mistä alkaa mihin päättyy, mitä pitää tehdä ennenkuin tehtävä on valmis), henkilöt (ketkä ovat mukana tapahtumassa ja kuka ohjaa tehtävää), välineet (harjoiteltu esimerkiksi koritehtävien kautta kullekkin tehtävälle  tarvittavat työvälineet),toiminta (kuvalliset tai kirjalliset työohjeet, kalenteri) ja se, miten arvioidaan (mitä on pitänyt tehdä, jotta arviointitulos on toivotunlainen).

Tämä menetelmä on itselle tuttu, omien lasten opettamisen kautta.Nuorimmat lapseni on opetettu kuvien kautta puhumaan, heille on laadittu retkiohjelmia, siirtymistä kuvasarjoja, eri kohteista käynneistä tapahtumakuvauksia, opinnoissa työjärjestyksiä, ongelmatilanteissa nopean piirtämisen taktiikkaa, koritehtäviä jne.

Kuvat ja videot oppimisen tukena

Monet asiat muistaa parhaiten näkemällä: muistaa kuvat, jotka on nähnyt tai tekstin, jonka on lukenut tai taulukon, joka on ollut hyvin informatiivinen. Videolilla taas on kuva ja teksti, joka vahvistaa oppimista useamman aistikanavan kautta. 

Kirjallisessa aineistossa lukemista ja muistamista helpottavat alleviivaukset, omat kuviot ja värien käyttö. Miellekartat selkeyttävät oppimista, kun asiat kirjataan omiin lokeroihin, joita yhdistelemällä voi miettiä mikä asia liittyy mihinkin.

Omissa opetusmenetelmissä käytän yleensä runsaasti kuvia, videoita, lehtileikkeitä ja keskustelemme aineiston tärkeimmistä anneista. Ydinasiat saatan kirjoittaa jopa taululle, josta innokkaimmat taltioivat tiivistelmän itselleen omiin muistiinpanoihin.

Selkokieli ja selkeäkielisyys

Selkeäkielisyys ei ole sama asia kuin selkokieli. 

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Aluksi selkokieltä kehitettiin kehitysvammaisten ihmisten tarpeisiin. Kantavana ajatuksena oli tuottaa selkoaineistoja, joiden avulla erilaiset tekstit ja kirjallisuus olisi myös kehitysvammaisten ihmisten saavutettavissa.

Selkeäkielisyydellä tarkoitetaan selkeästi puhuttua, ymmärrettävää yleiskieltä, joka ei sisällä murre- eikä slangisanoja. Se on puhuttua kirjakieltä, joka noudattaa yleisiä kielinormeja. Selkeäkielinen teksti auttaa oppilasta ymmärtämään ja sisäistämään tekstin paremmin, mikä on tärkeää oppimisen kannalta. (Virtanen 2002,8.)

Olen itse lukenut selkokielisiä ohjeita ja pyrkinyt selkeään esittämistapaan. Olen myös kannustanut opiskelijoita kysymään rohkeasti, mikäli opiskeltava aihe ei ole avautunut selkeästi ymmärrettäväksi. Olen tiedustellut Keudan valma-ryhmän parissa tapahtuvasta opetusharjoittelusta. Tämä ryhmä suuntautuu pääasiassa maahanmuuttajista, joille selkokielisyys on avainsana. Ehkäpä tätä kautta saan itseäni kehitettyä tässä asiassa lisää.

Digitaalisuus ja avustava teknologia

Erilaisten verkkoympäristöjen, kuten wikien, blogien ja yhteisöalustojen tuntemusta on hyvä olla jo ennen kuin lähtee hyödyntämään mobiililaitteita opetuksessa. Näin ei jäädä hienojen mobiilituotosten, kuten videoiden, sarjakuvien tai kuvaesitysten sudenkuoppaan, vaan päästään tasolle, jossa oppimisen tavoitteet tulevat näkyviin. Sosiaalisen median ympäristöt toimivat useimmiten mutkattomasti mobiililaitteilla. Sosiaalisen median käyttäminen osana opetusta muuttaa ammatillista oppimista opiskelijaa aktivoivaan suuntaan. Sosiaalisen median avulla opiskelijat voivat

• jakaa tuotoksiaan
• keskustella opittavista asioista ryhmissä
• tavoittaa eri alojen asiantuntijoita
• olla yhteydessä opettajaansa esim. työssäoppimisen aikana ja
• jatkaa sähköistä oppimispolkuaan myös opintojen päätyttyä  

Digitaalisuuden pitää olla rengin asemassa

• Apuvälineet puhekirjoitukseen
• Kirjoituksen muuttaminen puheeksi
• Blogit
• Sosiaalinen media
• Viestintä
• CHAT palvelut
• Ilmoitustaulut
• Applikaatio
• Videot
• Virtuaalitodellisuus
• Sanapilvet

Meillä Keudassa on vaatimukset digitaalisudesta. Tällä hetkellä käytetyimmät välineet ovat opiskelijoiden omat kännykät ja niiden tuomat mahdollisuudet opetuksessa. Opiskelijoilla ja henkilökunnalla on käytössä W-appi nopeaan viestittelyyn. Maahanmuuttajat käyttävät puheen tallentamista ja sen kautta tekstien tuottamista. Lisäksi opiskelijat tekevät työelämäjaksoilla itselleen blogia. Oppilaitos jakaa tapahtumista ja toimista fb-sivustoille ja instaan kuvia. Ilmoitustaulut (infotvt) kertovat muistutuksista ja muutoksista. Lisäksi opiskeluaineistoa ja tehtäviä on jaettu oppilatoksen moodle-alustalle, jonne jo osa kursseista on viety kokonaisuudessaan. 

Pelillisyys

Pelillisyyttä käytetään tuomaan elämyksellisyyttä ja miellyttävyyttä uusiin ympäristöihin ja sen tarkoituksena on edistää palvelunkäyttäjien osallistumista ja sitoutumista käytettyyn palveluun peleistä tuttujen ominaisuuksien avulla.

Pelillistämistämisen keinoja ovat muun muassa:

• Pisteet
• Saavutukset
• Tasot
• Vertailu, usein käyttäjien välillä
• Edistymispalkit
• Tunnustukset ja kunniamerkit
• Tulostaulut
• Internet/virtuaali-valuutta

Peleillä voitaisiin kehittää ongelmanratkaisutaitoja tai esimerkiksi vaikuttaa yksilön rooliin osallistuvassa demokratiassa. Pelillisyyttä on opittu käyttämään hyväksi opetuksessa, televisioviihteessä, markkinoinnissa ja jopa poliittisessa kampanjoinnissa. Pelien parissa kasvanut sukupolvi odottaa pääsyä vuorovaikutukseen sisältöjen kanssa pelkän vastaanottamisen sijaan.

Olen itse käynyt pelillisyyskoulutuksen, jossa karttapohjalle rakennettiin oppilaitoksen ympäristöä tutuksi erilaisilla kohteen toimintavaatimuksilla, kuten valokuvin, haastatteluin, tehtävin ja löytöjen perusteella. Rakentamaani peliä, ei ole kuitenkaan hyödynnetty omassa työympäristössä vielä. Itse olen työssäni "joutunut" suorittamaan digilisaation ja työpaikan tietoturvan säilymisen kautta kerättäviä osaamistasomerkkejä. En innostunut asiasta itse sen enempää.

Vaihtoehtopedagogiikat:

 

Montessorimenetelmä

Montessorimenetelmän yksi keskeisimmistä kasvatustavoitteista on lapsen itsenäistymiskehityksen tukeminen. Jokainen tarvitsee apua oppiakseen, mutta varsinaisessa oppimistilanteessa lapselle annetaan mahdollisuus kokeilla ja selvitä itse. Onhan kaikki tarpeeton apu vain este lapsen edistymiselle. Montessorikoulujen kansainvälinen tunnuslause on: ”Auta minua tekemään itse” 

Luokassa oleva materiaali voidaan jakaa kuuteen osa-alueeseen. Ne ovat käytännön töiden alue, aistivälineet, äidinkieli ja matematiikka, sekä kulttuurien alue, johon kuuluvat luonnontiede, maantieto, historia, ja science, eli pienet tieteelliset kokeet sekä taideaineet. Näihin kaikkiin alueisiin, erityisesti kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä matematiikkaan, Maria Montessori kehitti välineitä, jotka johdattavat käyttäjänsä taidon alkeista niiden täydelliseen hallintaan. Välineet ovat suurelta osin konkreettisesti otettavissa käteen ja tunnusteltavissa, johdattaen lapsen esimerkiksi matematiikassa jo leikkikouluasteella hyvinkin pitkälle. Ne ovat myös itsekorjaavia, käyttäjä pystyy itse havaitsemaa mahdollisesti tekemänsä virheet ja korjaamaan ne.

Tämä toimintamalli oli itselle täysin uusi tuttavuus.

Steinerpedagogiikkan

Steinerpedagogiikkan ytimessä ovat kunnioitus lapsen yksilöllisyyttä ja eheää lapsuutta kohtaan, lapsen luontaisten oikeuksien puolustaminen sekä inhimillisen ja kulttuurisen moniarvoisuuden jatkuva tukeminen. Ihmiskäsityksellä on konkreettiset seurauksensa käytännön sovelluksina. Niin sanottuun valtavirran koulumaailmaan verrattuna steinerkoulu profiloituu ihmisen tunne-elämää ja vuorovaikutustaitoja sekä taidetta ja toiminnallisuutta eli ylipäätään aktivoivaa kasvatusta painottavana kouluna.

Pelkän älyn kehittämisen lisäksi kasvatetaan tunneälyä eli sydämen sivistystä. Myös draamapedagogiikkaa hyödynnetään paljon. Ilmaisutaidon lisäksi opitaan ryhmätyöskentelyä ja toisten huomioon ottamista. Steinerkouluissa ihmis- ja lapsilähtöisyydellä ymmärretään myös kiireettömyyttä, rauhaa ja turvallisuutta. Steinerkoulun perimmäisenä päämääränä ei ole ihmisen sopeuttaminen tehokkaaseen yhteiskuntaan, vaan ihmiseksi kasvaminen. Suorituspainotteisen ja egoistisenkin kulttuurin aikana koulutuspolitiikassa on usein korostunut liikaa hyötyarvo. Pitää olla tehokas, nopea ja paras. (https://peda.net/steinerkasvatus/tietoa2/steinerpedagogiikasta)

Steinerpedagogiikka ei ole itselle käytännössä tuttu. Minulla on ollut ystäviä ja kavereita, jotka ovat käyneet steinerkoulua. Ryhmissä ei arvostettu erilaisuutta ja erillaista koulupolkua, sitä pidettiin jopa pelleilynä. Esimerkiksi nuoruuden ratsastusleirillä steinerpohjainen leiriläinen joutui koulutuspohjansa kautta ihan kiusatuksi.

Freinetpedagogiikkaa

Freinetpedagogiikkaa kutsutaan todellisuuspedagogiikaksi. Lähtökohtana oppimiselle on lasten senhetkinen todellisuus. Opetus lähtee liikkeelle niistä tiedoista ja taidoista, joita oppilaalla käsiteltävästä asiasta on (vrt. konstruktivistinen oppimiskäsitys). Ensimmäinen tavoite on saada lapsi kiinnostumaan työstään ja omasta elämästään. Lapsi haluaa oppia, toimia ja vaikuttaa. Opettajan tehtävä on ohjaajana, kannustajana ja uusiin asioihin innostajana järjestää tähän mahdollisuus.

Työllä on hyvin suuri merkitys Freinet'n ajattelussa. Työnteon kautta syntyy arvoja ja sen kautta ratkaistaan ongelmia. Oppimisen käsitteeseen liittyy toiminnallisuus, omat kokemukset ja itsenäinen työnteko. Näiden kautta syntyy työhön sitoutuminen. Koulutyö tulee organisoida siten, että mielekäs työnteko on arkipäivää. ”Koulu on työpaja, joka toimii elävässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.”

Tämä vaihtoehtopedagogiikka on itselle täysin uusi tuttavuus. Hienoa kun erityisopettajakoulutuksessa huomioidaan nämä pienimätkin koulusuuntaukset erityisopetuksen tukena.

Reggio Emilia

Reggio Emilia -pedagogiikan filosofia pohjautuu yhteisön arvoihin, joita ovat lastena aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita, moninaisuuden kunnioitus, demokratia ja osallisuus, oppiminen,leikki, ilo ja tunteet. Reggiolaista pedagogiikkaa kutsutaankin usein sadan kielen pedagogiikaksi. 

Reggio Emilia -pedagogiikan tärkein työväline on pedagoginen dokumentointi ja tutkiminen. Lapsilähtöiset projekti- ja pienryhmätoiminnat ovat yleisiä tapoja toteuttaa reggiolaista pedagogiikkaa. Sen avulla päiväkotien ja koulujen lasten toiminta tehdään kaikille näkyväksi ja kaikkien reflektion ja suunnittelun pohjaksi. 

Tämäkin on itselle täysin uusi pedagoginen koulutussuuntaus. Tämäkin vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja kasvattaa varmasti nuorta yhteisöllisyyteen ja itsensä tuntemukseen.

Elämyspedagogiikka

Elämyspedagogiikka on kasvatusmenetelmä, joka nähdään tavoitteelliseksi ja tietoiseksi  kasvuprosessiksi, ja se tapahtuu omakohtaisen oppimisen kautta luonnossa ja ryhmässä. Saksalais-brittiläistä Kurt Hahnia (1886 - 1974) pidetään yhtenä elämyspedagogiikan tunnetuimpana kehittäjänä. Yhteisöllisyys, toiminta, itsensä löytäminen ja emotionaalisuus ovat Hahnilaisessa elämyspedagogiikassa keskeisiä käsitteitä.

Uudet olosuhteet luovat seikkailun ja elämyksellisyyden. Kouluttajan rooli on käynnistää, mahdollistaa, tukea ja seurata prosessia. Elämyspedagogisen toiminnan kolme keskeistä käsitettä ovat pää, sydän ja käsi. Näitä kolmea osa-aluetta tulee elämyspedagogisessa toiminnassa hyödyntää ja ne luovat elämyspedagogisen toiminnan perustan:

• pää = luodaan puitteet sellaiselle toiminnalle, jossa ihmiset joutuvat käyttämään kognitiivisia taitojaan
• sydän = tunnetta, kokemusta ja arvoja
• käsi = toimintaa, jonka kautta edelliset mahdollistuvat.

Elämyspedagogiikkaa on vuosien saatossa tullut harjoiteltua ihan omasta kiinnostuksesta enemmän ja vähemmän ja tarjottua sitä myös muille. Ratsastus, luontoratsastus ja tulistelu, umpihankihiidot, umpihankirekitetket, pilkkiminen, eräily, metsässä samoaminen, marjastus ja sienestys, eläinten hoito ja kasvatus, nuotioruokailu, metsästyskoirien jäljestys, uusien reittien kokeilu umpimähkään metsään ilman karttaa ja kompassia, piirtäminen, kirjoittaminen, luonnosta nauttiminen, pitkospuut ja retkeily, veneily, kotaillat, matkustelu ja uusiin kohteisiin tutustuminen.. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Niin paljon olen saanut kokea ja tuottaa itselle sekä muille elämän nautintoja.

Positiivinen pedagogiikka 

Työskentelyssä kasvattaja tarjoaa ympäristön, työkalut ja läsnäolon joiden avulla lapsi oppii vahvistamaan omaa hyvinvointiaan. Opetuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen. Opetusta voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksessa tapahtuvaan kasvatustyöhön. Harjoitteita voidaan tehdä myös kotona, jolloin positiivinen pedagogiikka tukee perheen myönteistä tunneilmapiiriä.

Positiivisen pedagogiikan keinoin voimme harjoittaa kykyämme havaita myönteisiä tunteita ja myös tavoitteellisesti lisätä myönteisiä kokemuksia arkeen. Kun nuori harjoittelee huomaamaan omat onnistumisensa, kokemukset muuttavat häntä pysyvästi vahvemmaksi ja toipumiskykyisemmäksi. (Vuorinen, 2015) 

Tavoitteellisia arvoja tässä pedagogiikassa ovat luonteenvahvuudet (24) ja hyveet (6, joista jokaisen alle kuuluu 3-5 luonteenvahvuutta). Positiivisen pedagogiikan neljä periaatetta ovat:

1. Ankkurointi: työskentely sidotaan lapsen tai nuoren aitoon kokemusmaailmaan
2. Havainnointi: ohjataan lasta tai nuorta tunnistamaan myönteiset hetket
3. Dokumentointi: myönteisistä hetkistä tehdään muistiinpanot vapaavalintaisella tavalla
4. Jakaminen: havainnoista ja muistiinpanoista kerrotaan toisille

Esimerkiksi ilovihko ilopisteet ovat tästä toiminnasta tuttuja omien lapsien peruskouluajoista alakouluikäisenä. Heille oli erittäin tärkeää saada joka päivältä jokin merkki, tarra tai kiiltokuva "reissuvihkoonsa" jota esiteltiin kotona iloisin mielin. 

VIA-analyysi ja vahvuudet

Olipas pitkä kysely ja samoja kysymyksiä veivattiin useaan kertaan..

Tulokset:

Your Character Strengths Profile

GREATEST STRENGTH

1
Reiluus

2
Rehellisyys

3
Sinnikkyys

4
Kauneuden ja erinomaisuuden arvostus

5
Anteeksiantavaisuus

6
Toiveikkuus

7
Henkisyys

8
Ryhmätyö

9
Luovuus

10
Arviointikyky

11
Ystävällisyys

12
Sosiaalinen älykkyys

13
Urheus

14
Itsesäätely

15
Uteliaisuus

16
Kiitollisuus

17
Johtajuus

18
Oppimisen ilo

19
Nöyryys

20
Rakkaus

21
Innokkuus

22
Huumori

23
Näkökulmanottokyky

24
Harkitsevaisuus

Aktivoivat opetusmenetelmät

Elävyyttä luentoon ja tiedon esittämiseen oli jaetussa videomateriaalissa monta opetusmenetelmävinkkiä. Kaiken pohjana on luennoitsijan jousto, jolloin siihen on varattu aikaa keskusteluille, väittelyille, haasteille ja eri menetelmien kokeiluille. Luennolla voidaan saavuttaa isoja ryhmiä ja se soveltuukin hyvin alustukseen sekä tiedottamiseen. Hyvässä luennossa on otettu käyttöön erilaiset tehokeinot että passiivisista opiskelijoista voidaan saada aktiivisia osallistujia. Meillä on usein luulo Suomessa, ettei luennoitsijaa saa keskeyttää, mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Mitä nämä aktivoivat menetelmät sitten ovat? 

Ensinnäkin paljon asiaa oleva luento kannattaa videoida, näin opiskelija voi palata aiheeseen uudelleen ja luennolle saadaan enemmän merkitystä. Tämän voisin ottaa käyttöön. Virikkeinä luennolla voivat olla väitteet, viimeisimmät uutiset ja case-esimerkit. Näitä käytän yleensä joka oppitunti. Kerron esimerkkejä aidosta elämästä ja työssä onnistumisista sekä epäonnistumisista, molemmista voi oppia. Keräilen alan ammattilehdistä viimeisempiä artikkeleita, joihin viittaan ja laitan opiskelijoille tutustuttavaksi. Miksi niitä ei voisi käyttää porinaryhmiin keskustelujen ja ajatuksien vaihtoon enemmänkin. Mikäli opiskelija-aines on sellaista joka tietää jo jotain keskusteltavasta aiheesta, voin heittää heille väitteen, jolla on tarkoitus saada aikaan keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa.

Luentoa voidaan värittää myös lähtötasoselvityksillä, opetuksen rytmityksellä ja tietokilpailuilla. Sopivia aihealueita voi antaa pienryhmien työstettäviksi, jonka jälkeen ryhmätyöt puretaan yhdessä. Opettaja toimii ryhmien ohjaajana ja auttaa asiassa tarvittaessa eteenpäin. Näiden opetusvuosien aiknan lomittajien laadunhallintakoulutuksien sisällöt luotiin lomittajien ryhmätyöskentelyinä hyvin pitkälti. Itse pidin alussa pienen preppauksen käsiteltävään aiheeseen, keskustelin lomittajien kanssa, jakauduttiin ryhmiin, purettiin ja koostettiin kaikkia osapuolia tyydyttävä loppuyhteenveto, jonka jälkeen siirryttiin uuteen kokonaisuuteen. Jatkuva ryhmätöiden teko ei ,otivoi pidemmän päälle. Tämän vuoksi pyysin muutamia alan toimijoita kertomaan omasta laatutyön vinkkelistä, jolla saimme uutta keskustelua ja virtaa rankkaan laatukäsikirjan kirjoittamiseen. Vielä nykyisinkin teetän opiskelijoilla erilaisia ryhmä/ paritöitä vaihdellen luoentoalustuksen jälkeen. Luentojen koosteita ja aineistoja mennään sitten seuraavaksi harjoittelemaan käytäntöön.

Ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on, ammatin osaaminen ja tehtävien luominen vaihteleviksi. Tuotantoeläinpuolella haasteena ovat aamun aikaiset työt ja ilta myöhään. Opettajan pääasiallinen työaika on klo 8 - 16, joka on useinkin peruseläintenhoidon osalta jo ohi. Mihinkään tuotantotilalle ei voi mennä yli 15 opiskelijan kokoonpanolla, muuta kuin tarkkailemaan ja tutustumaan tilaan ja sen tehtäviin. Koulutilan eläintenhoitovuoroonkin otetaan yleensä 3 opiskelijaa kerrallaan, miksi siis muiden tuotantoeläinyrittäjien pitäisi työllistää yhtäkkiä 20 opiskelijaa. Koulutilan tuotantoympäristön hyödyntäminen siivoustehtävillä ei ainoana tehtävälajina motivoi opiskelijoita osallistumaan lähiopetukseen. Ensinnäkin päivittäiset siivoukset ovat eläintilan päivittäisiin töihin littyviä, eivätkä irrallisia työtehtäviä. Toiseksi ainoastaan siivoustöihin käytetty lähiopetus ei vastaa tutkinnon perusteiden mukaisiin sisältöihin. Isossa ryhmäkoossa luentotyyppinen alustus on paikallaan, johon voidaan tehdä jonkinlainen täydennystehtävä, yksilö tai parityö, jotka ovat pohjana tuotantoeläintilalla tehtävään työharjoitukseen. Näitä olen toteuttanut ja toteutan edelleenkin kaikkien ryhmien kanssa.

Muut menetelmät, kuten Learning Cafe on aikaisemmista opinnoista tuttu ja olen sitä tehnyt joskus itsekin. Yhteistoimintapalapeli on ollut käytössä esimerkiksi messuille anetussa tehtävässä, jossa jokainen ryhmä tuotti itselleen annetusta aiheesta posterin. Yksi posteriin osallistuneista jäi oman taulun äärelle kertomaan sisällöistä, muiden lähtiessä kiertokävelylle. Vaihdossa vaihdettiin aina uusi juuri paikkaan tullut henkilö kertomaan posterista, kun hänet oli ensin posterin sisältöön perehdytetty. Tätä esittelytoimintaa voi toteuttaa kotiryhmä / asiantuntijaryhmä periaatteella myös.

BBL eli ongelmalähtöinen oppiminen pitää olla riittävän haastava, niin ettei sitä kukaan pysty yksin ratkaisemaan. Jokaiselle ryhmälle esitetään ongelma, johon he pyrkivät monipuolisesti etsimään ratkaisua. Tehtävälle annetaan määräaika. Kun tehtävä on ratkaistu, se esitellään ryhmässä ja kerrotaan loppupäätelmät. Tämä on erittäin hyvä keino hankkeiden työstössä, ympäristön raknetamisessa, sisustamisessa ja laajempien kokonaisuuksien hahmoittamisessa. Ongelmatilanteita voidaan myös luoda, kuten tyhjöputkiston pesussa, unohtamalla ventiili auki, tai jättämällä tulpan pois puten päästä. Siinä sitten porukassa ihmetellään, miksi putkiston alipaine ei nouse.

Haastattelutehtävät ovat hyvä keino pienryhmäopiskeluissa. Siinä on vain varmistettava, että haastatettavilla on aikaa vastata opiskelijoiden kysymyksiin ja etteivät kysymyket ole liian laajoja. Tämä rohkaisee opiskelijoita lähestymään vieraimpiakin ihmisiä ja aloittamaan keskusteluja. Tätä keinoa olen käyttänyt esimerkiksi uusien opiskelijoiden tullessa taloon, kun he karttapohjaa hyödyntäen etsivät erilaisia kohteita merkityiltä alueilta ja käyvät jututtamassa muutamaa opettajaa, esittäen ennalta sovittuja kysymyksiä. Tätä menetelmää voisi käyttää useamminkin, kunhan oivaltaa siihen ensin sopivat kohteet ja asiat. Kukaan henkilökunnasta kun ei voi olla opiskelijoiden haastateltavana työajastaan montaa tuntia päivässä. Joskus opetuksen alkuaikoina lähetin opiskelijoita tiedustelemaan paikallisiin maatalousliikkeisiin maatalouskoneiden hintoja, jotta tuotannon kalliit investoinnit tulisivat paremmin esiin opiskelijoille. Mikäli opiskelijoita on paljon, tämä ei toimi, sillä mikään yritys ei halua panostaa määrättömästi aikaa oikeilta asiakkailta, opiskelijoiden tehtäviä varten.

Kävin tutustumassa muutamiin esitettyihin luentojen elävyyttämisen keinoihin. Power Point on nykyään jo hyvinkin tuttu moninaisine keinoineen, saada esityksestä yllättävän. Niisäkin keinoissa on kuitenkin käytettävä jotakin rajaa, jotta mielenkiinto ei kiinnityyksistään seuraavaan yllätykseen, vaan aineistojen sisältöön. Sway-esitystä kävin lukemassa ja kirjoitin "sivistyksen sipuleihin" kolme ammatillista työelämälähtöistä ohjetta:

1. Ole ajoissa paikalla

2. Toteuta yksi hyvä työ päivässä: esimerkiksi nouki maasta roska ja vie roskiin tai hymyile vastaantulijalle.

3. Juttele sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa et koskaan ole jutellut.

Yritin tutustua Breziin, mutta sivu ei auennut. Sivusto tarjosi vain maksullista ohjelmistoa ladattavaksi. Pinterest ei ole yhtään tuttu, enkä ole pitänyt Twitteristä tai Instastakaan. Facebookia vielä harvakseltaan käytän vapaa-ajallani, mutta en opiskelijoiden ohjauksessa. Thinglink-esityksesi oli vaikuttava kaikkine tietopalluroineen, mutta ei saanut tällä hetkellä ajatuksissani sytykettä mihin sitä käyttäisin. Google on lopettanut sites-sivustonsa, sen vähäisen käyttäjäkunnan vuoksi. Sanapilvet eivät ole entuudestaan tuttu ympäristö, mutta piirtämistä ja tarinankerrontaa kyllä opetuksessani käytän.

Oppimisen aktivointia

Olen käynyt Opekon järjestämällä kurssilla: Oppimismenetelmät remonttiin. Noina koulutuspäivinä tutustuimme useaan alla olevassa listassa esintyvään oppimisen keinhoihin. Suurin ongelma niissä on saattaa tehtävät sellaiseen muotoon, että näitä menetelmiä voi käyttää. Itse yritin tehtävän annon mukaan toteuttaa nuoriso-opiskelijoille eri tyylisiä oppimisen keinoja opetuksen tuksena. Opiskelijoilta tuli palautteena, että nää on ihan kauheita, miksi ei voida opiskella tuttuun tapaan...

Näyttelykävely (olen kokeillut)

Opetuskävely (olen kokeillut)

Askel askeleelta keskustelu (olen kokeillut)

Kalamalja

Cross-over groups (Vastavuoroiset ryhmät)

Yksilöllinen työskentely(olen kokeillut useinkin)

Aktivoivat kirjoitustehtävät(olen käyttänyt)

Kyselevä opetus (olen kokeillut)

Oheislukemistot(olen käyttänyt)

Käsitekartta (olen käyttänyt)

Porinaryhmä (aikuiskoulutuksessa käytetty muoto)

Opetuskeskustelu(aikuiskoulutuksessa käytetty muoto)

Oppimispäiväkirja (olen käyttänyt)

Tietopohjan kokoaminen(olen käyttänyt)

Alkukoe(olen käyttänyt, opiskelijat ovat olleet järkyttyneitä, vaikka kerron testin olevan vain oman opetuksen suunnitteluun tueksi)

Yhteistoiminnallinen oppiminen(olen kokeillut)

Symposium

Paneelikeskustelu

Ryhmätyö(olen kokeillut)

Ongelmaperustainen oppiminen (olen kokeillut)

Projektityöskentely (olen kokeillut)

Kumuloituva ryhmä – lumipallo(olen kokeillut)

Roolipeli(olen kokeillut, varsinkin aikuisryhmissä)

Pelit (olen kokeillut)

Muistitekniikat opetuksessa(olen käyttänyt, ja käytän näitä myös itse)

Argumentointi – väittely(olen käyttänyt)

Case opetus (Tapausopetus) (olen käyttänyt)

Luova työ

Draamapedagogiikka (olen käyttänyt)

Esitelmöinti (luennointi) (olen käyttänyt)

Aivoriihi (olen käyttänyt)

Osallistujat opettaa/ käydenpunojan pedagogiikka (olen käyttänyt)

Ammatillisen erityisopettajakoulutuksen erityispedan perusopinnot johdantoluento 8.5.2019, Marko Kallionpää

Erityispedagogiikan perusopinnot alkoivat varsin mielenkiintoisesti Markon järjestäessä vessapaperiesittelyn, joita kuunneltiin pitkin päivää. Ohjelma alkoi hyvä opetaja -kuvauksella: opetaa hyvin, vituilee vähän ja lopetaa viitä vaille.

Käsitteet erityispedagogiikka on kuvaus tieteenalasta – oppi opettamisesta, erityisopetus taas on sen pedagoginen käytäntö, jotka ovat yhteydessä pienellä pinnalla toisiinsa. Itse erityiskasvatus, on näiden määritelmien yläkäsite, jonka alla ovat erityispedagogiikka ja erityisopetus. Erityispedagogiikan tavoitteena on tukea opetuksellisin tai kasvatuksellisin keinoin erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä. Samalla sillä pyritään poistamaan esteitä, jotta oppilas/opiskelija ei jäisi ”normaalin” joukon ulkopuolelle. Tieteelliseltä puolelta erityispedagogiikka pyrkii löytämään ihmisten auttamiseen soveltuvia lähestymistapoja ja toimintamalleja vammaisille ja erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

Koulutuksen tutkimus- ja kehittämissuunnitelmassa (2011, OKM) on linjattu, että jokaisella Suomessa asuvalla on oppimis- ja toimintaedellytyksistä huolimatta oikeus suorittaa toisen asteen koulutus. Koulutukselliseen tasa-arvoon päästään riittävällä erityisopetuksen tukevalla ammatillisella osaamisella, joka tukee työllistymistä. Tämän toteuttamiseksi, on koulutuksen järjestäjän huolehdittava riittävästä ja laadukkaasta koulutuspalvelujen toteuttamisesta.

Oppimisvaikeudet

”Mikäli opiskelijalla on aidosti niin suuri oppimisvaikeus, ettei hän kykene tai sisäistä tulevaa ammattiaan – ei ole opiskelijan edun mukaista antaa hänelle todistusta osaamattomasta osaamisesta.” Marko Kallionpää 2019.

”Oppimiskyvyn häiriöissä normaali taitojen hankkiminen on häiriintynyt kehityksen varhaisvaiheista alkaen. Tämä ei johdu pelkästään oppimistilaisuuksien puutteesta eikä älyllisestä kehitysvammaisuudesta eikä syynä ole minkäänlainen hankinnallinen aivovamma tai sairaus.” (ICD-10).

Mielenterveys              -                sopeutumattomuus

pelot                                               käytöshäiriö

rajatilat                                            vetäytyminen

psykoosi                                          rikollisuus

Syömishäiriössä on usein masennusta. Siinä pelkoa aiheuttavat monet eri asiat, kuten sosiaaliset tilanteet, julkiset paikat ja määräkohtaiset pelot. Tämmöistä ihmistä ei pidä lähteä tukemaan pelkoihin lisää.

Persoonallisuushäiriöt ilmenevät epäluuloisuutena (paranoidinen), eristäytymisenä (skitsoidinen) ja psykopiirteisenä (skitsotyyppinen), jotka näkyvät käytöksen erikoisuutena tai outoutena. Epäsosiaaliselle (antisosiaalinen), epävakaalle (rajatila borderline), huomionhakuiselle ja narsistille persoonallisuushäiriölle on ominaista käytöksen dramaattisuus, emotionaalisuus tai epävakaus. Estyneelle, riippuvaiselle ja pakko-oireiselle persoonallisuushäiriöiselle on tyypillistä ahdistus ja pelokkuus.

Tukitoimet mielenterveyden ongelmiin ovat yleisiä. Ensinnäkin opiskelijan on koettava opiskeluympäristön olevan turvallinen, kannustava ja luottamuksellinen ilmapiiriltään. Opiskelijalle on määriteltävä selkeät rajat ja toimintatavat. Vaatimustason on oltava riittävä, opetussisältöjen ja -menetelmien vaihtelevia. Tavoitteet pitäisi suunnata aina opiskelijan voimavaroihin ja vahvuuksiin. Kenenkään ei pidä yrittää edistää asiaa yksin, vaan moniammatillinen työryhmä on paikallaan asioista sovittaessa.

Autismin kirjo

Autismin kirjoon kuuluvat tourette, autismi, asperger ja jopa ADHD. Autismin kirjon henkilöillä kyse on aivojen neurobiologisesta kehityshäiriöstä, joka vaikuttaa viestimiseen ja tunnetaitoihin. Tukitoimet autismin kirjon sairauksissa liittyvät toiminnanohjeuksen tukemiseen, liiat virikkeet pois, työrauha, pelisäännöt, vireystilan tunnistaminen, ohjeet ja tehtävät näkyviin, stressilelut, toiminnallisuus sekä vahvuuksien löytäminen ja kannustaminen.

Hahmotusvaikeudet

Avaruudellinen hahmottaminen vaikeutuu, kuten oikea-vasen, ilmansuunnat ja etäisyydet, suunnistaminen, liikkuminen, esineiden sijainnin ja koon arvioiminen. Nähdyn hahmottaminen vaikeutuu, kuten kuvioiden ja yksityiskohtien erottelu taustasta, samankaltaisten kirjainten, numeroiden ja kuvioiden erottelu haasteellista, karttojen ja laitteiden toimintamekanismit, kaavojen, kokonaisuuksien ja rakennuspiirustusten tai geometrian hahmottamisen vaikeudet suuria. Kuullun hahmottaminen vaikeutuu samankaltaisten äänteiden, tavujen, sanojen ja äänensävyjen suhteen. Tämä vaikuttaa sanelusta kirjoittamiseen tai henkilö ei erota mistä suunnasta ääni tulee. Sosiaalisten tilanteiden hahmottaminen haasteellista, kuten keskustelu, käyttäytyminen, muiden huomioiminen tai sanattoman viestinnän havaitseminen. Hahmotusvaikeudet voivat esiintyä missä asteissa tahansa, kuten tuntoaistissa ali- tai ylituntemuksina.

Erityislahjakkuus ilmenee usein älykkyytenä ja monilahjakkuutena. Ammatillisen koulutuksen kilpailutoiminta (taitaja, skills) tukee nimenomaan erityislahjakkaita henkilöitä.

Erityiset oppimisvaikeudet

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia on tuettavissa opetuksellisin keinoin. Esimerkiksi selitä opiskelijoille oppimistilanteiden rakenne ja toimintatavat vaihe vaiheelta etukäteen, kiinnitä opiskelijoiden huomio, puhu selkeästi ja lyhyillä lauseilla, anna yksi ohje kerrallaan, korosta oleellisia asioita painottamalla ja toistamalla. Muista rohkaista ja antaa hyvää palautetta pienestäkin. Luo rauhallinen, tuttu ja turvallinen tunne. Käytä monipuolisia opetusmenetelmiä. Kirjallinen materiaali on hyvä jakaa opiskelijoille etukäteen ja muista ohjata opiskelijaa tutustumaan siihen etukäteen. Käytä selkokieltä ja vähennä suullisen ilmaisun määrää muun muassa tekemiseen panostamalla. Anna opiskelijalle aikaa, rohkaise ja käytä tarvittaessa teknisiä apuvälineitä opiskelun syventämiseen.

Esteettömyys tarkoittaa muutakin, kuin pyörätuolilla liikkumista tai sen esteellisyyttä. Esteettömyys koskettaa opettajaa ja opiskelijaa. Se edellyttää fyysistä, ergonomista, psyykkistä, sosiaalista, viestinnällistä ja taloudellista esteettömyyttä.

Puheeksi ottaminen

Tärkeimpiä tehtäviä ammatillisessa opetuksessa on puheeksi ottaminen ja sen taito. Keskustelun tavoitteena on auttaa opiskelijaa saavuttamaan tavoitteensa. Sen on perustuttava todellisiin havaintoihin. Pelkkä ongelmien syntyhistoriaan pureutuminen, ei vie välttämättä oppimisasiaa eteenpäin. Puheeksi ottamisen palaverissa on oltava oikea tunnelma ja siinä on pyrittävä osoittamaan luottamuksellinen ilmapiiri. Puheeksi ottamisessa on sanottava ääneen, mitkä asiat koetaan tai nähdään haasteena tai hankaluutena. Anna opiskelijalle mahdollisuus kertoa oma näkemys asiasta. Näissä keskusteluissa on edullista omistaa suuret korvat ja pieni suu. Sopikaa ja ideoikaa yhdessä, kuinka asian kanssa mennään eteenpäin. Muista kiittää ja kehua keskustelusta, vala uskoa tulevaan ja sovi tarvittaessa uusi palaveri. Seuraa edistymistä ja muista kehua, kun asiat menevät oikeaan suuntaan.