Lukemisen ja kirjoittamisen tukeminen pohjautuu opiskelijan vahvuuksille. Lukemisen vaikeutta esiintyy synnynnäisenä ja hankittuna muotona (dysleksia). Kehitysdysleksia on erityinen lukemisen vaikeus, jota ei voida selittää älykkyyden, oppimisen, aistien tai motivaation perusteella. Tämän lukihäiriömuodon on todettu olevan perinnöllinen. Dysleksian voi myös hankkia. Tämä voi tulla pään vamman yhteydessä, mutta myös virikkeettömästä ympäristöstä. Aivoissa voi olla toiminnallista tai anatomiaan liittyvää poikkeavuutta. Tässä Irmelin esityksessä ei puhuttu suoranaisesti dysfasiasta, mutta saman aivoperäisen vammaisuuden muodoista kuitenkin.
Omalla
lapsella oli diagnosoitu 2-vuotiaana vaikea dysfasia. Hän ei puhunut ollenkaan,
tahto ilmaistiin voimakkaasti itkemällä, raivoamalla, puremalla ja väkisin
ottamisella. Hänen ymmärryksensä suomen kieleen oli yhtä hyvä, kuin olisimme
puhuneet kiinaa.Hänelle asioita alettiin
opettamaan kuvin ja tuhansin sanallisin toistoin samalla. Kaikkeen ei aina
osannut aina varautua, joten haasteita oppimatkalla riitti. Myöhemmin tulivat
kuvien lisäksi kuvalliset päiväjärjestykset, tapahtumien etukäteiset
kuvatarinat, samoin kauppakäyntien ja muiden tarpeellisten käyntien kuvavihko.
Tarvittaessa käytössä oli myös nopea piirtäminen.
Vaatteiden pukemiset, hampaiden pesut, wc-käynnit, saunakäynnit, aamutoimet, läksyjen teko ja kaikki mahdollinen oli tehty kuvatarinoiksi oikeassa järjestyksessä toteutettaviksi. Lisäksi lapsi sai puheterapiaa kerran viikossa, jossa opeteltiin elämään kuuluvia asioita. Hiljalleen sanavaraston karttuessa, keskustelut olivat yhä parempia. Kuntoutus ei mennyt hukkaan, lapsi kävi peruskoulun erityisluokalla, osin mukautettuna. Ammattikoulu sujui ilman mukautuksia, ammattiin siirtyminen osassa työpaikoista onnistui hyvin, toisissa ei. Nykyään entinen lapsi on yksityisyrittäjä ja kädentaidot ovat erinomaiset. Tärkein oppi lapseni matkalla on ollut, kuinka eri toimijat hänet ovat kohdanneet. Kun hän on saanut kannustusta ja uskoa itseensä, hän on osannut kohdata hienosti vaikeitakin asioita. Irmelin lausahdus luentoaineistossa: ”tarvitaan ymmärrystä, hyvää ohjausta ja tukea” – on erinomainen tiivistelmä tähän.
Lukihäiriössä tärkeää ammatillisessa tukemisessa on uusien sanojen,
käsitteiden ja ammattisanastojen selventäminen. Lukihäiriöisellä on yleensä
vaikeuksia ilmaista itseään, sillä elämänkokemukset nimeämisen vaikeudesta ja
mahdollisesta kohdatusta kärsimättömyydestä, saattavat nostaa pelkoja.
Opiskelijalla saattavat olla opiskelustrategiat kadoksissa, yleensä asiat pitää
pilkkoa pieniin osiin ja ohjata strukturoidusti. Yleensä tarvitaan lyhyitä
lauseita ja selkeää esitystapaa. Oleellisia asioita kannattaa korostaa ja antaa
mahdollinen opetusmateriaali etukäteen sisäistettäväksi. Tämän ryhmän
opiskelijoita on haasteellista tukea suuressa luokkaryhmässä, mutta kielellisen
vaikeuden henkilöt ovat usein lahjakkaita kädentaidoissa. Näin he voivat
loistaa käytännön tehtävien parissa, monia kurssitovereitaan paremmin.
Lyhyt kuvaus vielä oppimisstrategioista Irmelin esityksen pohjalta. Yksi
tapa on muistamisen kehittäminen alleviivauksin, taulukoin, kuvin ja värein.
Elaborointi eli tiivistäminen, jota voidaan työstää esimerkiksi oppimispäiväkirjoin,
kuvin ja selityksin, suullinen ja sanallinen suorittaminen, vertaisopettaminen
ja tutortoiminta. Asioiden organisointi eli tiedon jäsentäminen ominaisuuksien
mukaan miellekartoin, lukusuunnin, syyt ja seuraus sekä tavoitteet näkyviksi.
Metakognitiiviset strategiat kuten itseltä kysyminen ja oman ajattelun
testaaminen. Tätä voi kokeilla tekemällä itselle tenttikysymyksiä, minkälaisiin
asioihin halutaan vastauksia.
Kaikkiaan opetuksen monipuolinen tarjonta on koko oppimisen perusta. Kuullessa muistiin jää 20 %, jos myös näkee, muistiin jää 30 %, jos saa puhua edellisten lisäksi, muistiin jää 70 % ja kun saa vielä tehdä itse, muistiin jää 90 %. Oppimismenetelmiä ovat lisäksi tutkiva oppiminen, tekemällä oppiminen, ongelmanratkaisutaitojen käyttäminen sekä yhteisöllinen oppiminen. Asian syventämiseen on hyvä tuoda esiin sen merkityksellisyys eli kysymys MIKSI? Mahdollisia tenttitilanteita voidaan tukea lisäajalla, suullisilla tenteillä, lisäajan tarjoamisella, rauhallinen tila, videointi ja nauhoitteet. Opiskelijan tarkkaavuutta voidaan huomioida tauotuksin, vaihtelevin tehtävin, tarkkaavuuden kohdentamisella ja ihmisten yksilöllisyyden huomioinnilla.
Avustava digilisaatio oppimisen
tukena on hyvä ja opintoja mahdollistava menetelmä. Siinä voidaan tuottaa puhe
tekstiksi tai teksti puheeksi. Käytettävissä on myös eportfolio oman osaamisen
esille tuomiseen, samoin QR-koodeja voidaan käyttää kuvallisiin
työohjeistuksiin tai videointeihin. Näin älypuhelinaikaan, ohjeet ovat
jatkuvasti opiskelijan saatavilla.
Digilisaatio
mahdollistaa tekoälyn käytön tai lisätyn todellisuuden. Voit käyttää myös infograafeja,
joiden tarkoituksena on visualisoida annettua infoa kuten julisteet, kollaasit,
canva- ja venngage-työkalut. Nää pari viimeistä on kyllä itselle täysin uusia
ja ennenkuulumattomia juttuja. Ymmärtääkseni ne ovat kuvakollaasien ja julisteiden
ym. tuotoksien tekoon tarkoitettuja työvälineitä. Löysin yhden Matleena Laakson
koostaman sivuston digilisaation mahdollisuuksista opetuksen välineenä: https://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/digierkka-helpot-digityokalut-ja-sovellukset/
Nämä välineet ovat aivan
loputtomia toimintavälineitä, kun yhden opit, on se jo mennyttä teknologiaa.
Välineillä brassailu ei välttämättä tue et-tarvitsevaa opiskelijaa, vaan
mielestäni näitä välineitä on käytettävä harkiten.
Koira-avusteinen
opetus, on menetelmänä jo pitkään käytetty opetuksen tukimenetelmä, mutta vasta
nyt sen tuottamaa hyötyä on alettu tunnustamaan aitona menetelmänä. Oman
kokemuksen perusteella voisin sanoa, että pelkästään koiran läsnäolo luokassa
saa opiskelijat vapautumaan. Koiran johdosta opetuksen vuorovaikutus paranee,
yhteisöllisyys ja yhteys kasvaa. Koiran käyttöä on kehitetty opetukseen,
sosiaalityöhön, terapiaan ja toimintaan. Toiminta on näistä menetelmistä kevyin
esimerkiksi kaverikoira ja lukukoira -menetelmissä.
Koiran
käyttö tukitoimena edellyttää tasapainoa ohjaajan, koiran ja ympäristön kesken.
Tärkein linkki koira-avusteisuudessa on koiran ohjaajalle, jonka on tunnettava
koira, ympäristö, toiminnan arviointi, mutta myös koiran on luotettava
ohjaajaan. Koiralle itselleen on asetettava vaatimuksia ja tunnettava koira
niin hyvin, ettei riskejä asiakkaiden kanssa pääse syntymään. Koira-avusteisuuden
on oltava tavoitteellista toimintaa. Sen pitää perustua suunnitelmallisuuteen,
ehkäistä syrjäytymistä, itsestä huolehtimista, kommunikoinnin parantamista ja
sosiaalisia taitoja kehittäen. Toiminnat voivat olla yksilökohtaisia tai
ryhmässä. Koira voi muun muassa pyörittää onnenpyörää, noutaa tehtäväpussukoita,
heittää arpakuutiota, tuoda tavaroita sangossa tai toimia lukukoirana. Kaiken
toiminnan on kuitenkin oltava koirasta hauskaa.
11.12.2019 päivänä meidän erkkaopiskelijoiden piti tuoda omasta
oppimisympäristöstä oppilaitoksessamme käytettyjä opetusmenetelmiä/ välineitä
erityisen tuen toteutuksessa. Tarkoituksena oli parantaa oppilaitosten
keskinäistä ideointia ja saada vinkkejä osaamisen tukemiseen. Omasta
oppilaitoksesta en keksinyt mitään tuotavaa, paitsi oppimisympäristömme, joka
on hyvin käytännönläheinen. Otin siitä siis kuvia, jotka pyörivät
pp-esityksenä. Ohessa muutama kuva eläinhoitolan luokasta, navetan rehuvarastosta ja navetalta.
Lisäksi kyselijöille esittelin oppilaitoksen pilottitehtäväalustaa Workseedia. Kyseessä olivat siis menetelmämarkkinat, jossa meidän lisäksemme olivat esittelijät Kehitysvammaliitosta Kai Piipari, Kulttuurirahaston rahoittamat kuvat, yhteinen kielemme -hankkeesta ideogrammin puhetulkit Sari Kivimäki ja Johanna Eskelinen. Iltapäivällä oli vielä tietopalveluiden esittelyvuoro Celia-palveluista. Täytyy kyllä antaa tunnustusta muiden erityisopettajien näyttelyyn tuomista tarvikkeista ja aputehtävistä sekä niiden pilkkomisesta. Siis ihan loistavia menetelmiä ja kuvakollaseja ym. oli rakennettu asioita selkeyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti